M≈U≈S≈T≈A≈J≈O≈K≈I

Mustajoki

Kaikki sävelet: Mustajoki
Kaikki sanat: M. Vornanen

Kuusi vuotta sitten

Miks aina laulut soi lähteville?
Aika harvoin ne takaisin palaa
Minä maljan join lähteneille
ja itkin kaulukseeni salaa

Sanoit toukokuussa on hyvä hukkua,
mutta pajukossa huono nukkua

Joka ilta sinulle kirjoitin
Eilen käytin tuhatta sanaa
Minä luulen että ainakin
Ennen lintuja kotiin palaat

Sanoit toukokuussa on hyvä hukkua,
mutta pajukossa huono nukkua

Ja minä ootan niin kuin kuuta nousevaa
että saisin joskus unta ja sinua
Miksi lähdit silloin salaa soutamaan?
Ilman sinua tää on joutomaa

Ja minä ootan aina kuuta laskevaa
että saisin joskus unta ja sinua
Kuusi vuotta sitten lähdit soutamaan
Ilman sinua tää on joutomaa

Ilman sinua tää on joutomaa

Anna anteeksi maalaisuuteni, muutan huomenna kaupunkiin

En tiedä miten korteista voi nähdä tulevaa
tai mikä johti Marie-Antoinetten kuolemaan
Keskustelunaiheina vain latteuksia turhia,
ja liian usein muistelen kun oltiin joskus nuoria

En tiedä miten mandariinikiinaa puhutaan
enkä osaa novelleja kovin hyvin kirjoittaa,
mut sä oot nähnyt kaiken, osaat maailman omistaa,
kerrot asioita, joita toiset kuulla haluaa

Nyt mietin
miksi kotiin sinut toin
Ja, miksi aina päässäni vain vanhat levyt
Yhden viestin
selkääsi kirjoitin:
“Anna anteeksi maalaisuuteni, muutan huomenna kaupunkiin”

Pakulla Nepaliin

Mä tahtoisin eksyy vieraiden kaupunkiin,
näin kerran unen, jossa tapahtuikin niin
Silloin satoi lumi tyhjään Berliiniin,
sä poltit kerrostalon, että tarettiin

Vieraiden kuulumiset korttiin laitettiin
ja tilinumeroni sätkäpaperiin
Lopuksi vielä äidillesi luvattiin,
et tullaan kummittelee kyllä sen uniin

Aamulla Kansanradiossa kerrottiin
ensilumen tuoneen huolta kaupunkiin
Täällä kaikki pelkää kuolemaansa niin,
et ovat unohtaneet miten elettiin

En pelkää mitään,
en pelkää kuolemaakaan,
vaikka noidat täällä roviolla poltetaan
En aio jäädä näihin hautajaisiin,
Vittu, mä ainakin
lähden pakulla Nepaliin

Iwo Jima

Sillä tiellä oli pimeää
eikä nähty minne kävellään
Kerroit pelkääväsi maailmansotia
tai ettet osaisi ajoissa paeta

Silloin ilmassa tuoksui salvia
me sudenhetkessä oltiin vankeja
Kaadoit lisää viiniä sun pullosta
ja teit valheita mun ajatuksista

Veisitkö mut vielä sinne takaisin
niin paljon vähemmän mä silloin pelkäsin
Laittaisitko taas tulet palamaan
kertoisit tarinoita Iwo Jimasta

Saanko jäädä hetkeks aikaa,
vaikka kaupungit palaa?
Siinä on kyllä jotain kaunista,
kun aamuun asti puhutaan maailmansodista

Kalterit

Sanoit tuhon aika on maailmassa tullut,
mutta luonasi turvassa ollaan
Vieraaksesi mä jäin kellariin
Miksi minut kaikista olit valinnut?
Kai kaikkeni oon sulle velkaa
Uskon tarinoitasi kaikkii

Sä lupasit turvaa, mä halusin uskoa niin

Oliko maailmanloppua sittenkään tullut
vai opetitko minut pelkää?
Jäinkö sairaaseen tarinaan kii?
Vai jäivätkö jäljelle pelkästään hullut,
ne jotka kutsun on saaneet
vieraaksesi kellariin

Sä lupasit turvaa, mä halusin uskoa niin

Rakkaani
Kalterit ovat turvani
Ymmärsin
sen vasta kun pakenin

Suoturvetta

Tää on sun syrjäinen soinen maa
Se tuoksullaan kerran sai huutamaan
Nyt nähdä saan, kun suoturvetta poskillaan
Pakkaa matkalaukkujaan

Näin on, on kaipauskin kuluvaa
Suon jäljetkin haudataan
Kuinka voisi sen kauniimmin unohtaa
kuin valoissa vaeltaa

Pois aja vaan, kovempaa
Nyt ajetaan ja unohdetaan
Ja kaupunkiin täältä pois muutetaan
Suoturvetta laukuissa

Hei, tuuli

Hei, ootko nähnyt iltaisin
sen viimassa huojuvan maan
Vain pohjoistuuli tietää suuntani
Se jalkoja vie mukanaan
Hei, tuuli, kuule huutoni
Oon uupunut niin kulkemaan

Oon varmaan velkaa jollekin
Suureen kirjaan ne nyt merkataan
Ja tehnyt paljon pahaakin
En niitä tekemättömiksi saa
Pohjoistuuli, näytä voimasi
Oon tottunut kumartamaan

Pohjoistuuli, kuule huutoni
Oon uupunut niin kulkemaan

Ne kysyy meiltä, miten kaikki ratkaistaan
Ja mä vaan toivon sotaa, likaista, katkeraa
Ne haluu tietää, minne täällä kuljetaan
Ja mä tahdon vaan polttaa askin tupakkaa
ja nukahtaa

Estejuoksija

Juoksen yksin kujaa, askel sammaltaa
Juhlan suuren tuoksu ilmassa
Kai linnut laulavat jo Nurmijoella
Täällä käet meille kukkuu kuolemaa

Minne täältä kuljen, missä on mun maa
Juosten aikaiseen hautaan
Hiuksissa tupakkaa, hiekkaa ja Gambinaa
On ihminen kai luotu kulkemaan

Niin on
Ei riitä galaksit ei kuut kotiin saa löytämään
Niin käy,
kun vanha estejuoksija juoksee pakoon itseään

Palava kylä

Sen kylän rauniolla oli niin lämmin olla
Talot savuun katoaa
Siellä rakastavaiset, satuihin uskovaiset
kylän laittoi palamaan
Aa aa palamaan
Aa aa kokonaan

Ne on kai entisissä, menneissä elämissään
tehneet jotain kamalaa
Eikä kukaan tiedä missä, kuin varjot pimeydessä
Ne tänäänkin vaeltaa
Aa aa vaeltaa
Aa aa kahdestaan

Tuhat päivää, tuhat yötä, tuhat paikkaa vielä
nähdä ennen kuolemaa
Ne kaikki poltetaan
Tuhat kertaa, tuhat työtä, valvottuja öitä
Ne kaikki poltetaan
Laita se kylä palamaan

Lapsi kylmän maan

Äiti lasta tuudittaa
Pois tästä maailmasta hetkeks haluaa
Kuulla laulun kaltaisen
voit vielä päältä kivisten rakennusten

Kuinka lapsi kultainen ei kasvanutkaan niin
Nyt hukkuu öisin teihin niin asfalttisiin
Kadun pinta kenkinään ja taivas suojanaan
kulkee tuo lapsi kylmän maan

Pyydän niin,
Tule hakemaan
Oon ollut tässä kauan yksin, pelottaa
Tää yö
mua nakertaa
Oot ollut poissa kauan, tuu jo hakemaan

Kuolleet linnut

Entä, jos unta tää ei ollutkaan,
olisinkin tässä, muu vain tulevaa
Kertoisin sulle missä nähdä saa,
kun taivaalta kuolleet linnut putoaa

Olenko ollut tässä ennenkin,
Sateessa seissyt tiellä Kajaanin
Mä uskon niitä, jotka kertoi sen
Kaikki on vain leikkii ajatuksien

Mä uskon kyllä kaiken mitä kerrotaan
Älä siis totuudella pilaa hyvää tarinaa
Mä kuulen kyllä, mitä nurkissa kuiskitaan
Ne ei totuudella pilaa hyvää tarinaa

Lähdetään

Mä oon se, jolle läpi seinän huudetaan,
mut ei kukaan täällä kuule yksin puhuvaa
Joka ilta kello kuusi Jallutee
Joka aamu kello seitsemäksi meen

En tiedä, miksi aina oon niin onneton
Kaivonikin täynnä kirveitä jo on
Miks pohjoisen juna vie etelään?
Eikö mikään ole niinkuin tiedetään?

Tää kaupunkini usein on niin uskoton,
mut joitain totuuksia olemassa on
Pohjoisen juna vie onnelaan
ja keskikaljasta ei pääse humalaan

Ei täällä haavat huminoi
Ei katsella kaukaista selkää
Kerro mulle, minne vuodet haparoi
Ne tahtoisin kerran taas löytää
Lähdetään

Tunturit

Siipies suojaan
minä kaipaan, olen ikävöinyt niin
Kerran näytit mulle taivaan
Sinä yönä tuntureista haaveiltiin

Valojen savuisien maailmaan
eksyttiin ja silloin tiennyt ei,
Onko mikään totta varmaa
Kuka täällä kuolee kevääseen

Vie mut nyt tuntureiden suojaan
Vie sinne, minne valot löydä ei
En enää jaksa ylivoimaa
Oon viljaa kypsää edessä sen

Milloin saan tietää?
Milloin saan nähdä silmissäsi yön entisen?
Milloin tää loppuu?
Milloin saan tietää, onko se totta vai ei?

Luona haapojen

Siellä kerran kuljin luona haapojen,
jotka vapisevin sormin haroi hiuksii varoen
Siellä joskus näin sen, miten maassa maannut
ei ole enää ihminen -
joku muu on siitä tullut

Minä en tunne tuskaa,
sillä tiedän sen
matkalaukut täynnä roskaa
Tulen kestää matkan sen

Silloin ilman saattajaa menkää
luokse haapojen
Sinne käykää makaamaan hiukset havisten
Silloin pelätä ei tarvii,
vaan rohkeus palkitaan
Siellä elämä on juhlaa, jos mukaan uskaltaa

Minä en tunne tuskaa,
sillä tiedän sen
matkalaukut täynnä roskaa
Tulen kestää matkan sen

Minä en tunne tuskaa,
sillä tiedän sen
Olen nähnyt kaiken roskan,
pääsen luokse haapojen

Sisko

Kuin sumua on nyt aika muistotkin
En enää muista ääntä ovisummerin
Silloin oltiin yksi. Kaikki jaettiin
Nyt muista en ees enää värii tapetin

Silloin kerroit sen mulle,
mutta kuullut en
Tästä painajainen alkaa
Siihen voin kai luottaa,
että sisko muistat sen
Ei ollut kaikki harhaa

Oliko se totta vai kuvitelmaa
Miksi muistaa en voi makua kaislatupakan
Salaa pullosta juotiin, sille naurettiin
Avojaloin juostiin
kuin maailma olis auki niin

Silloin kerroit sen mulle,
mutta kuullut en
Tästä painajainen alkaa
Siihen voin kai luottaa,
että sisko muistat sen
Ei ollut kaikki harhaa

Siitä kauan on jo aikaa, kun mä katosin
Maailmaa avointa nyt kaipaan
ja nauruasi niin

Vangittu

Vangittuna häkkiinsä
Kalterit niin vahvat, terävät
Ei paista kuu, aurinko
Mennyt on kaikki valo jo

Sidottuna elämään, jota tahdo en elääkään
Päästä pois ulos jo

Ei, ei - Ei se mennyt niin
vaikka kuinka sitä suunniteltiin
Hei, hei - Huudan näkemiin
Niin minut vangittiin

Lento

Kuin tyhjä huone, jota kylmyys jumaloi,
jonne astuessaan vain oma kaiku soi
Ilman painovoimaa kadotakin voi
Sinne avaruuteen kai kaikki unelmoi

Ja sinne sisään ei pääse kukaan
Ja sinne ei suo oo kutsuttu mukaan

Tulkaa kaikki auttamaan
avaruudesta putoavaa
Tulkaa vastaanottamaan,
ei lento ollutkaan niin sujuvaa

Otan tien pohjoiseen,
luulen suunta oikein on
Sitä alkaa miettimään, onko liian levoton
Tie viekö sinne, missä rock’n’roll vain soi,
missä olet sinä - Tuntea sen voin

Ja sinne sisään ei pääse kukaan
Ja sinne ei suo oo kutsuttu mukaan

Tulkaa kaikki auttamaan
avaruudesta putoavaa
Tulkaa vastaanottamaan,
ei lento ollutkaan niin sujuvaa

Cuba Libre

Ja lähdin niin kauas kuin ikinä voi,
kun kitarat soi
Oli tien pinta jäätä, valo varjoja loi
Minä viiniä join

En haluu olla täällä
Tuu hakee pois täältä
Kai jostain löytyy satumaa
En haluu olla täällä
Ulkona tällä säällä
Kai jostain löytyy ihmemaa

Hei, mitä pitäis tehdä,
että ois hyvä, hellä
Jotain, jota puristaa
Lupaan olla selvä
Käsi sydämellä
Juon yhden cuba libren vaan

Olin kulkenut kauan
Sata askelta kai
Mistä voimani sain?
En kantanut huolta
enkä laukkujain
Luotas yöpaikan sain

Anna mun olla täällä
Älä aja pois, jäänhän?
Laita Juicee soimaan, lemmitään
Anna mun olla täällä
Saat olla vaikka päällä
Kai jostain löytyy ihmemaa

Harmaa

Tyhjää - maailma tarjoo vaan tyhjää
ehjää - ehjää ei taida löytyykkään
Mitäs täällä sitten teet
kuljet päässäs perkeleet
Mitäs täällä yksin teet
-Kaiken ja sit kai pois vain meet

Harmaa on värisävy maailman
Varmaan saat unohduksen toivotaan
Kaukaa on pitkä matka vaeltaa
Luullaan ei valoo sinne tarviikkaan

Hiljaa painuu selkä kumaraan
Koskaan ei se lepohetkeä saa
Sit ne siellä ihmettelee,
mistä mieli sumenee
Sit ne vielä neuvottelee,
miksi mieli jollain murenee

Harmaa on värisävy maailman
Varmaan saat unohduksen toivotaan
Kaukaa on pitkä matka vaeltaa
Luullaan ei valoo sinne tarviikkaan

Rauha ja rakkaus

Valta on, millä maksetaan
kaikki velat teoistaan
Voima on suurin hyve,
mitä haalii koetetaan

Rauha ja rakkaus
naiivisti huudetaan
Väkivallan voima
Se jatkaa nousuaan

Sortaa ja alistaa
Heitellä heikkoja
Lyödään maahan suuri ihminen
koettaa huolehtii omistaan

Rauha ja rakkaus
naiivisti huudetaan
Väkivallan voima
Se jatkaa nousuaan

Maailma ei riitä

Kun päivä oli valoinen,
mut vettä satoi jaloille
Kysyi tyttö äidiltään:
Sä et kai koskaan lähdekään?
Mistä sitten tietäisin,
mitä tietä kulkisin,
mitä kaupunkeja katsomaan
kannattaa mennä ollenkaan?

Älä huolehdi sä siitä,
et maailma ei sulle riitä
kyllä joskus vielä tajuut,
minkä osan siitä haluut

Tyttö kulki etsien
maailman mutaan upoten
ootti hetkee, kun haluis sen
Ihan oman osasen
Ei löytänytkään sitä
oli menneet äiti ja isä
jäi ihan yksin leijumaan
tielle kiviselle matkaamaan

Mut ei hän huolehtinut siitä,
et maailma ei ehkä riitä
Kulki mutkaisella tiellä,
tajus pointin vasta siellä

Korppi

Vaanin sua kuin korppi haaskaansa
Voi kunpa oisit jo vainaa
Tuskin palastakaan susta raaskin haaskaa,
mutta antaudu et sä taaskaan

Kiertää, kaartaa,
lentää, laataa
Vahtii, ei silmän räpäyskään
ohi mee, ei millään mee
Beibi, pliis, lähdetään

Katson jokaista sun askelta
Ihailen sun kaikkea
Jos oisit raatona, kaadettuna
Korppina ois helppoa

Kiertää, kaartaa,
lentää, laataa
Vahtii, ei silmän räpäyskään
ohi mee, ei millään mee
Beibi, pliis, lähdetään

Hetki

Nämä kalpeat aamut
pakenevat päivät
Kunpa saisin jostain kiinni minä
kuollut elävä
Ahdistavat äänet ja
äänettömyys
äärettömyyden rajat ja
inhimillisyys

Sulje silmäsi hetki ohi on
Sulje silmäsi kaikki ohi on

Hiljaisuuden pelko
saa lähtemään
niin kauas, ettei sieltä enää
takas pääsekään
Irtoavat raajat kun
rakkaus loppuu
Kuin höyhen laskeutuu niin
vaijettuun